Astrobiologia kaikkine eri aiheineen on laaja tutkimuskenttä, ja siihen voidaan katsoa kuuluvaksi monenlaista tutkimusta. Tutkimuksiin luetaan laajasti aiheita jotka jotenkin liittyvät astrobiologian peruskysymyksiin, eli elämän syntyyn, kehittymiseen, esiintymiseen tai tulevaisuuteen maailmankaikkeudessa, sekä aiheita jotka liittyvät elinkelpoisiin ympäristöihin, vieraiden ja äärimmäisten olosuhteiden kartoittamiseen ja kaukaisten maailmoiden tutkimiseen, ovatpa nuo maailmat sitten kaukaisia, tai ajallisesti kaukaisia.
Suomalaiset tutkijat eivät paljoa mainosta tekevänsä astrobiologiaa, mutta useat kuitenkin tutkivat aiheita jotka selvästi kuuluvat astrobiologian piiriin. Tässä pieni esittely aiheista, tutkijoista ja opettajista:
Väitöskirjatyön tekijät Oskari Sivula ja Mikko Puumala, työryhmä, Turun yliopisto
Avaruusetiikkaa tutkitaan Turun yliopiston filosofian oppiaineessa, jossa Oskari Sivula tutkii väitöskirjassaan avaruuteen liittyviä ympäristöeettisiä kysymyksiä. Hän on esimerkiksi julkaissut artikkelin, jossa tarkastellaan suunnattua panspermiaa ja kysymystä, tulisiko ihmiskunnan levittää elämää muihin aurinkokuntiin? Lisäksi Sivula ja väitöskirjatutkija Mikko Puumala kirjoittavat yleistä avaruusetiikkaa käsittelevää tietokirjaa. Se tulee olemaan ensimmäinen suomenkielinen teos, jossa tarkastellaan systemaattisesti eettisiä kysymyksiä, joita liittyy ihmisen toimintaan avaruudessa nyt ja tulevaisuudessa.
Esko Valtaoja on tehnyt mittavan päivätyön tähtitieteessä tutkien monia maailmankaikkeuden kaukaisia kohteita, kvasaareja, blasaareja, mustia aukkoja ja muuttuvia tähtiä. Tämän ohella hän on tehnyt mittavan työn tieteellisen maailmankatsomuksen ja astrobiologian uranuurtajana Suomessa. Lukuisat kirjat, alkaen ensimmäisestä ”Kotona maailmankaikkeudessa”, ja sitä seuranneet ”Avoin tie” ja Ihmeitä” ovat pohtineet maailmankaikkeuden tarjoamia olemassaolon edellytyksiä, ja kaiken olemassaolon keskenäisiä riippuvuuksia. Ne ovat siis esitelleet astrobiologista maailmankuvaa kokonaisuudessaan, ja niiden kautta monet suomalaiset ovat jo innostuneet astrobiologiasta – vaikkei aiheesta edes tarvitse tätä nimikettä käyttää. Paremminkin, voidaan sanoa että tämä on tieteellisen maailmankuvan rakentamista, tällä hetkellä käytettävissä olevan parhaan tiedon pohjalta.
profiili ja julkaisulista sivulla https://www.utu.fi/en/people/esko-valtaoja
Pekka Janhunen on tutkinut avaruusplasmafysiikkaa simulaatioita ja satelliittidataa käyttäen, keksinyt sähköpurjeen ja plasmajarrun, julkaissut teorian monisoluisten eliöiden syntyyn vaikuttaneista tekijöistä ja tutkinut avaruusasumusten fysiikkaa. Janhunen on mukana myös Aurora Propulsion Technologies -nimisessä startup-firmassa.
Julkaisut sivulla https://en.ilmatieteenlaitos.fi/cv-pekka-janhunen, mukaan lukien useita avaruushabitaatteihin ja avaruusmatkailuun liittyviä julkaisuja
Lehdot ovat toimineet yli 20 vuoden ajan astrobiologian opettajina Turun yliopistossa. Kirsi Lehto on tutkimustyössään mallintanut RNA-maailman kehitysvaiheita virusten avulla. Lehdot ovat tutkineet mm. syanobakteerien sopeutumista Marsin ilmakehän kaltaiseen matalan paineen hiilidioksi-ilmakehään, ja osallistuneet Rosetta –luotaimen kantaman Cosima-instrumentin tutkimusprojektiin, jossa on analysoitu luotaimen keräämää pölyä 67P/ Churnyumov-Gerasimentko komeetalta. Harry Lehto osallistuu aktiivisesti aurinkokunnan kappaleiden ratojen stabiilisuuden kartoitukseen pitkillä miljardien vuosien aikaväleillä.
julkaisut sivulla http://julkaisut sivulla https://www.researchgate.net/profile/Kirsi-Lehto-3/research
Valittuja julkaisuja: Lehto K. 2019. Astrobiologia. Elämän edellytyksiä etsimässä. URSA. 254 pp. ISBN 978-952-5985-66-5. Lehto K., Lehto H. ja Janhunen P. 2021. Elämä maapallolla. Mitä astrobiologia kertoo meistä ja tulevaisuudestamme. Ursa. 154 pp. ISBN 978-952-5985-91-7
Blogi:
Lehto K. Elämän keitaita sivulla https://www.ursa.fi/blogi/elaman-keitaita.html
Mikko Tuomi on eksoplaneettatutkimuksen suomalaisia pioneereja. Hän on kartoittanut Auringon lähitähtien eksoplaneettakuntia löytäen kymmeniä lähitähtiä kiertäviä eksoplaneettoja. Hän on erikoistunut erityisesti punaisten kääpiötähtien planeettakuntien tutkimukseen. Tuomen löytämiin planeettoihin kuuluu mm. Aurinkoa lähintä tähteä, Proxima Centauria, kiertävä planeetta Proxima b, joka on samalla lähin kanditaatti elinkelpoiseksi eksoplaneetaksi.
Valittuja julkaisuja:
Blogeja:
Avaruuden olosuhteiden ja magneettisten ympäristöjen tutkimus
Eija Tanskanen ja tutkimusryhmä, Sodankylän geofysiikan observatorio ja Oulun yliopisto
Ryhmä tutkii avaruuden ilmiöitä ja olosuhteita, erityisesti magneettisen ympäristön muuttumista, auringon ja maan magneettista kytkentää sekä siinä esiintyviä säännönmukaisuuksia ja häiriöitä. Tutkimus perustuu maan pinnalta ja avaruudesta tehtäviin havaintoihin ml. observatoriotasoiset magneettiset havainnot sekä satelliittihavainnot.
Ryhmässä tehdään tutkimusta aurinkomyrskyistä, aurinkotuulen häiriöistä, revontulialimyrskyistä, maan ilmakehän eri kerrosten prosesseista, lähi- ja kaukoavaruuden radiohäiriöistä sekä avaruus-biosfääri kytkennästä. Työhön sisältyy avaruuden ja geoympäristön sekä niissä esiintyvien luonnonuhkien jatkuva pitkäaikainen 24/7 valvonta.
Lisätietoja: www.sgo.fi
Blogi: https://www.oulu.fi/blogs/science-with-arctic-attitude/changing-polar-region
________________
Pieniä taivaankappaleita, Impakteja
Maria Gritsevich and working group, Geostatical institute
The group works on space geodetic and astronomical observing techniques covering different wavelengths: from very long baseline interferometry (VLBI) and radar, to satellite laser ranging (SLR) and passive optical observations, targeting electromagnetic scattering processes and different inverse problems for both natural and artificial space objects. They work also on optical observations of moving objects, such as space debris or asteroids, observe and map the object’s entry into the planetary atmosphere, and extract its physical parameters and the pre-impact Solar System orbit based on observations. They do morphometric analysis and sediment budgeting for modeling and analysis of impact craters, possibly adapting the systems to planetary analog missions.
Julkaisut sivulla https://scholar.google.fi/citations?hl=fi&user=yMrBZHUAAAAJ&view_op=list_works&sortby=pubdate,
____________________
RNA-kemiaa
Tuomas Lönnberg, Turun yliopisto
Tuomas Lönnberg toimii orgaanisen kemian apulaisprofessorina Turun yliopistossa. Hänen erikoisalaansa on nukleiinihappojen bio-orgaaninen ja bioepäorgaaninen kemia. Väitöskirjatyössään hän on selvittänyt ns. RNA-maailma -hypoteesiin keskeisesti liittyvien ribotsyymien katalysoimien reaktioiden mekanismeja. Sittemmin hän on tutkinut erilaisten muokattujen, erityisesti metalloitujen, nukleiinihappojen emäspariutumisominaisuuksia. Tällaisten vaihtoehtoisten informaatiomolekyylien tutkimus laajentaa ymmärrystämme siitä, millaiselle kemialle elämä muilla taivaankappaleilla voisi perustua.
julkaisut sivulla https://www.utu.fi/en/people/tuomas-lonnberg
__________________
Syvää biosfääriä
Lotta Purkamo, Geologian tutkimuskeskus,
Lotta Purkamo on geomikrobiologi, jota kiinnostaa mikrobiekologia syväbiosfäärissä, mikrobien ja mineraalien yhteydet, ja aineiden geobiologiset kierrot globaalissa mittakaavassa. Hän toimii vanhempana tutkijana Geologian tutkimuskeskuksessa, Vesiratkaisut-yksikössä. Tällä hetkellä hän tutkii metaanin, mikrobien ja mustaliuskeiden yhteyttä kallioympäristössä Suomen Akatemian rahoittamassa projektissa. Lotan tutkimukset liittyvät astrobiologisiin kysymyksiin elämän mahdollisuuksista ja rajoista syvällä kallioperässä, ja ne nojaavat vahvasti molekyylibiologisiin menetelmiin ja mikrobien geneettiseen informatioon.
Julkaisut sivulla https://scholar.google.fi/citations?user=LJnzHAEAAAAJ&hl=en
________________
Virologiaa ja varhaisia elämänmuotoja
Matti Jalasvuori, Jyväskylän yliopisto
Matti Jalasvuoren tutkimusryhmä Jyväskylän yliopiston Bio- ja ympäristötieteiden laitoksella tutkii virusten ja erilaisten geneettisten elementtien alkuperää ja vaikutusta elämän (alkutaipaleen) kehitykseen. Virukset ovat syntyneet jo ennen kaikkien solujen yhteistä kantaisää. Siten ne ovat olleet osa sitä prosessia, jonka jälkeläisiä tunnettu elämä Maassa on. Virukset ja viruksenkaltaiset rakenteet ovat mm. voineet suojella alkusoluja kopioitumisprosesseihin väistämättä syntyviltä loisilta tarjoamalla mekanismin siirtää loisvapaata geneettistä ainesta jatkuvasti uusiin esisoluihin. On siis mahdollista, että soluihin pohjautuvan elämän kehitys lähtökuoppia pidemmälle ei olisi edes mahdollista ilman virusten muodostumista.
profiili ja julkaisut sivulla https://www.jyu.fi/science/en/bioenv/research/biosciences/jalasvuori-group
________________